Liikkeen rakenne


Käsiteltävät asiat:

  • Liike
  • Jäsenet
  • Osastot
  • Tiimit
  • Projektit
  • Koordinaattorit
  • Rationaalinen konsensus
  • Tiedon välittäminen
  • Varainhankinta

 

Liike

Kokonaisuudessaan liike koostuu maailmanlaajuisesta osastojen verkostosta, sisältäen kaupunki-, alueelliset ja kansalliset osastot. Vaikka liike on määritelmällisesti maailmanlaajuinen, sen fyysinen olemus muodostuu osastoista. Liikkeessä mukana oleminen tarkoittaa kuulumista alueelliseen osastoon toiminnan alimmalla tasolla, liittyen täten osaksi kokonaisuutta.

 

Jäsenet

Henkilö mielletään Zeitgeist-liikkeen jäseneksi, kun hän on aktiivinen osastossaan. Jos alueella ei ole osastoa, mahdollinen jäsen voi perustaa sellaisen. Tämä on hyvin yksinkertaista ensimmäisiltä vaiheiltaan, sillä se vaatii vain nettisivun tai ryhmän ihmisiä, eikä riipu nettisivun tyypistä tai ryhmän koosta. Jostain se on aloitettava.

 

Osastot

Osastot ovat alueellisia Zeitgeist-liikkeen ryhmiä, jotka on organisoitu tasoittain.

“Ylhäältä alaspäin” lueteltuna, tämänhetkiset osastotasot ovat:

  1. Kansainvälinen (maat)
  2. Alueellinen (kansallisen tason alapuolella olevat, esim. maakunnittain jakautuvat tasot)
  3. Kaupunki/kylä (maakunnan alapuolinen alueellinen taso)

Osaston tulee mahdollistaa yhteydenpito jäsentensä sekä muiden osastojen välillä. Kun osasto kasvaa, tulisi järjestää ajoittaisia tapaamisia joko kasvotusten tai virtuaalisesti (verkossa), sekä osallistua alueellisiin tai maailmanlaajuisiin tapahtumiin tai projekteihin.

Osaston tapaamiset tapahtuvat tasoittain, koordinaattoreille kuuluva tapaaminen omallaan. Esimerkiksi Pohjois-Carolinan osavaltiotason tapaaminen, olettaen että sillä ei ole alaosastoja, järjestetään kaikkien Pohjois-Carolinan jäsenten kesken. Kun taas seuraavaksi suuremman tason tapaaminen, kansallisen tason (USA), järjestetään vain jokaisen osavaltion koordinaattoreiden välillä, ei kaikkien jäsenten kesken. Tämän jäsentelyn tarkoitus on helpottaa asioiden käsittelyä, sillä olisi liian hankalaa järjestää tapaamisia tuhansien jäsenten kesken yhdellä kertaa.

 

Tiimit

Jäsenten muodostamia ryhmiä, joita tiimin koordinaattorit ohjaavat, ja jotka työskentelevät jonkin tietyn, tai useamman projektin parissa.

Tiimejä on yleensä kahdenlaisia: maailmanlaajuisia ja paikallisia.

Globaalit tiimit työskentelevät sellaisten liikkeelle keskeisten projektien parissa, jotka koskevat liikkeen koko maailmanlaajuista organisaatiota. Tällä hetkellä on olemassa 6 globaalia tiimiä, joilla on omat ohjeensa ja menetelmänsä osallistumiseen:

  • Linguistic Team, Kansainvälinen käännöstiimi
  • Developer Team, Kehitystiimi
  • Newsletter / Press Release Team, Uutiskirje/lehdistötiedotetiimi
  • Media project Team, Mediaprojektitiimi
  • Technology Team, Teknologiatiimi
  • Lecture Team, Luentotiimi

Alueelliset tiimit ovat yleensä itsenäisiä, osaston luomia ryhmiä.

 

Projektit

Projekti on mikä tahansa tehtävä, joka liittyy aiheeseen ja jonka paikallinen tai globaali tiimi on ottanut tehtäväkseen. Näitä voivat olla esim. uutiskirjeet, tapahtumat tai hyväntekeväisyystyö.

 

Koordinaattorit

Koordinaattorit ovat osaston tai tiimin järjestäjiä/edustajia. Nämä henkilöt pitävät silmällä ja järjestävät perustoimintaa, ovat yhteydessä tiimin tai osaston jäseniin ja hoitavat muita asiaankuuluvia ylläpidollisia toimia. Heitä ei pidä sekoittaa johtajiin tai auktoriteetteihin (kuten ”puheenjohtaja” tai ”päättäjä”). He ovat samanarvoisia suhteessa tiimin tai osaston muihin jäseniin, eikä heillä ole lopullisen päätöksenteon valtaa osaston puolesta. Sen sijaan he antavat aikaansa tiedon välittämiseen tiimissään/osastossaan, ja usein tekevät aloitteen projektien toteuttamisessa. Osaston koordinaattorit ovat yleensä kyseisen osaston perustajia ja ovat, tietenkin, vapaaehtoisia – kuten kaikki muutkin. Heidän tulee kuitenkin saada hyväksyntä seuraavaksi ylemmän tason koordinaattorilta. Jos esimerkiksi henkilö on perustamassa kaupunkiosastoa, on alueellisen koordinaattorin arvioitava hänen kykynsä suoriutua tästä tehtävästä. Uuden osaston syntyminen riippuu mahdollisen koordinaattorin omistautumisesta ja tietämyksestä, ja tämä arvioidaan tapauskohtaisesti. Tämä on yksi harvoista tapauksista, kun koordinaattori on velvoitettu tekemään päätös – tässä tapauksessa alemman tason osaston hakemuksesta.

Ristiriitatilanteissa seuraavaksi ylemmän tason toimijat pyrkivät yhdessä pääsemään rationaaliseen konsensukseen asiasta. Globaalin tiimin koordinoijat eivät myöskään ole auktoriteetteja, vaan vapaaehtoisia auttajia, jotka varmistavat, että tiimit toimivat sujuvasti. Ongelmien ja ristiriitojen ilmetessä kyseisen osaston/tiimin koordinaattori(e)n vaihtumiseen päädytään sekä osaston/tiimin konsensuksen että kansainvälisen koordinaattorien arvion pohjalta – päätymällä rationaaliseen konsensukseen.

 

Rationaalinen konsensus

Rationaalista konsensusta ei tule sekoittaa historiallisesti epäonnistuneeseen, perinteiseen väkijoukon valtaan perustuvaan demokraattiseen ”yksi ihminen – yksi ääni” prosessiin. TZM ei hyväksy totaalista, avointa väkijoukon valtaan perustuvaa demokratiaa, sillä se perustuu virheelliseen oletukseen siitä, että jokainen osanottaja on tarpeeksi oppinut tehdäkseen kaikista älyllisesti sopivimman, puolueettoman päätöksen.

Kunnollisella päätöksenteolla ei ole mitään tekemistä ihmisryhmän tai yhden ihmisen intressien kanssa. Kunnollinen päätöksenteko on puhtaasti tekninen loogisen arvioinnin prosessi, koskien tiettyä muuttujaryhmää, ja siten se voi perustua ainoastaan konkreettisiin teknisiin viittauksiin – ei viheliäiseen, tukemattomaan massojen arvoista juontuvaan mielipiteeseen, jolla demokraattinen teoria virheellisesti olettaa olevan arvoa. Toisin sanoen, jokainen jäsenen argumentti tulee olla loogisesti tuettu ulkoisella viittauksella/joukolla viittauksia – selvästi järkeilty viestinnällisesti tukemaan annettua päätelmää.

Osastoskenaarion käyttö esimerkkinä:

Kun ryhmän kesken ilmenee ristiriita, aloitetaan rationaalisen konsensuksen prosessi. Sen vaatimuksena on, että jokainen ristiriidan osapuoli esittää “tapauksensa” muille.

Tämän tapauksen tulee koostua teknisesti järkeillyistä muuttujista/tapauksista/esimerkeistä, jotka voidaan arvioida irrallisina ongelman esittävän henkilön ulosannista. Toisin sanoen vihjailulla, oletuksilla ja mieltymyksillä ei ole arvoa. Jos argumenttia ei voida kvantifioida jollain tavalla, se ei ole pätevä argumentti.

Oletetaan, että jollain jäsenellä on ongelma koordinaattorin toiminnan kanssa, ja hän haluaisi saada kyseisen koordinaattorin poistettua. Oletetaan tapauksen perusteluiksi, että koordinaattori ei edusta asianmukaisesti ryhmän enemmistön intressejä/ideoita.

Tässä skenaariossa ryhmän tulisi saada arvioitavakseen joukko teknisiä esimerkkejä.

Sitten rationaalinen ”demokraattinen” konsensus luodaan ryhmän sisällä, perustuen yksinomaan tarjottuun todistusaineistoon – ei yhdenkään henkilön omaan ilmaisutapaan. Vaikka tämä prosessi onkin yksinkertainen ja tarpeeksi suora – muistuttaen perinteistä demokratiaa – päätös voidaan silti kumota siinä tapauksessa, että päätöksien teknisiä perusteluita epäillään osastorakenteen seuraavaksi ylemmällä tasolla. Tämä laajennettu arviointi suojaa virheellisiltä päätöksiltä, joita mahdollisesti tietämätön tai puolueellinen osaston jäsenistö on tehnyt.

Toisin sanoen, esimerkiksi (USA:ssa) osavaltio-osaston koordinaattorin poistaminen ko. osaston rationaaliseen konsensukseen perustuen saattaa vielä vaatia rationaaliseen konsensukseen päätymisen osavaltiotasolla (kaikkien 50 osavaltion konsensus). Tämä suojaa virheellisiltä tai puolueellisilta ryhmäpäätöksiltä, sekä jopa kolmansien osapuolten tunkeutumiselta, jonka tarkoituksena on aiheuttaa ongelmia. Koska tällaiset tilanteet ovat todella harvinaisia ja ilmenevät yleensä pienissä alemman tason osastoissa, ovat tekijät, jotka johtavat tämänkaltaiseen asioihin puuttumiseen, luonnollisesti tapauskohtaisia.

Sivuhuomautuksena on tärkeää nostaa esille, että osaston tai tiimin koordinaattorina olemisesta itsestään ei voi saada varsinaista henkilökohtaista hyötyä. Tämän aseman väärinkäyttö ei tarjoa mitään oman edun tavoittelulle, paitsi ehkä egon tyydytystä. Työstä ei makseta mitään, ja tyypillisesti suuremman vastuun asema aiheuttaa enemmän stressiä. Monet yltiödemokraattisuuteen ehdollistuneet olettavat massakonsensuksen olevan ainoa asia, johon voimme luottaa, eivätkä yksilöt ole lainkaan luottamuksen arvoisia. Tämä kyyninen katsantokanta täytyy sopeuttaa ymmärrykseen siitä, että ympäristössä, jossa yksilö ei voi saada hyötyä oman edun tavoittelusta, ei hänellä ole syytä ylläpitää tuota itsekkyyttä. Tämä on yksi perussyistä, miksi liike toimii yleisesti ilman rahaa – sillä raha antaa mahdollisuuden korruptiolle, kuten historia on osoittanut.

 

Tiedon välittäminen

Jokaisessa osastossa on määrätyt koordinaattorit (tai koordinaattori), jotka ovat vain osastonsa intressien tiedonvälityksellisiä edustajia, vaikka välillä joissain tapauksissa heidän täytyy tehdä päätöksiä alempien osastojen ristiriitojen tai nimitysten osalta (ks. ylempänä). Kaikissa tapauksissa päätöksentekoprosessi toimii rationaalisen konsensuksen pohjalta, ja tämä korostaa tiedonvälityksen tarvetta.

Jokaisen osaston säännöllisissä tapaamisissa, joko kasvotusten tai netitse, käsitellään tietoa, ja rationaaliseen konsensukseen pyritään kaikissa tärkeissä asioissa. Jos käsitelty ajatus koskee liikettä globaalilla tasolla, se siirtyy alemmilta tasoilta ylöspäin systemaattisesti, koordinaattorien esittäessä sitä eteenpäin. Jos kaupunkiosasto (esim. Chicago) keksii idean/projektin, jonka se kokee olevan sovellettavissa globaalilla tasolla, esitetään idea osavaltiotasolla keskusteltavaksi (tässä tapauksessa Illinois) muiden kaupunkiosastojen kesken. Kun päädytään rationaaliseen konsensukseen tällä tasolla, esittää osavaltiokoordinaattori idean kansallisella tasolla (tässä USA) muille osavaltioille. Kun rationaalinen konsensus on puolestaan saavutettu tällä tasolla, voi kansallinen koordinaattori esittää idean kansainväliselle tasolle (koko maailma), jossa asiasta keskustellaan kaikkien maiden koordinaattorien kesken. Tällä tasolla saavutettu konsensus siirtää idean toteutukseen.

Tämä on alhaalta-ylös-lähestymistapa. Myös ylhäältä-alas voidaan esittää ohjeita, jotka koskevat kaikkia osastoja. Tietenkin on myös ”keskitason” alkuun panemia ehdotuksia, jotka alkavat ei-ruohonjuuritasolta vaan ylemmiltä tasoilta. Näissä tapauksissa on koordinaattoreilla vastuu tiedottaa asioista omalle osastolleen, ja ristiriitatilanteissa otetaan käyttöön alhaalta-ylöspäin-lähestymistapa rationaalisen konsensuksen, ja siten ratkaisun, saavuttamiseksi.

 

Varainhankinta

Yhteisen säännön mukaan liike perustuu ajan lahjoittamiseen, ei rahan. Millään osastolla ei ole lupaa ottaa vastaan suoria ja avoimia rahallisia lahjoituksia. Liike toimii tarkoituksellisesti henkilökohtaiseen panostukseen perustuvalla vapaaehtoismallilla. On olemassa kuitenkin kaksi poikkeusta. Koska nettisivun ylläpitoon tarvitaan rahaa, on yksinkertaista kauppatavaraa hyväksyttävää tarjota. Esimerkiksi liikkeen globaali nettisivu tarjoaa yhdenlaista T-paitaa helpottaakseen ylläpidollisten kulujen kattamista. Myös jokainen osasto saa tarjota omaa T-paitaansa tai vastaavaa. Kaikki “liiallinen” kaupankäynti kuitenkin suljetaan, jos se koetaan hyväksikäytöksi. Tällaiset päätökset tekee kansainvälisen tason ylläpitäjien konsensus.

Toinen poikkeus on jokin tietty lyhytaikainen projekti, jonka toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Yleensä tällöin rahoitus tulee ko. osaston jäsenten omista taskuista. Silloin kun tämä ei ole mahdollista, voidaan projektin tarvitsemaa rahallista panostusta varten perustaa väliaikainen lahjoitusjärjestelmä.

 

Lähde: http://thezeitgeistmovement.com/structure


 

***

Jos huomaat tekstissä kirjoitusvirheen, tai keksit sujuvamman tavan ilmaista jonkin osion suomeksi pysyen uskollisena lähdetekstille TZM Structure, voit kirjoittaa korjausehdotuksen tähän google.docsiin kommenttina.